keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Talvikuulumisia!

Lainaamo on suurilta osin siirtynyt talviunille. Lastipyörät lepäilevät talven yli, mutta Lainaamo-perheen uusin tulokas jälkisähköistetty Elina Lainapyörä sekä Liisi Lainapyörä ovat talven ajan käytettävissä. Liisiin saa kiinni myös Lasse Lainakärryn. Molemmissa pyörissä on alla talvitassut joilla saa paremman pidon vauhdin hurmaan. Pyöriä voi lainata aiempaa pidemmäksi ajaksi, jopa viikoksi. Lainaukset hoituu edelleen lastipyörälainaamon kautta.
Vauhtimimmi Elina valmiina lähtöön!

tiistai 23. elokuuta 2016

Kesäretkellä lastipyörillä

Jyväskyläläiset Outi ja Tuula Ikonen päättivät heinäkuunsa käymällä pidemmällä kesäreissulla - menopeleinään Lastipyörälainaamon pyörät! Kulkupeleiksi valikoituivat Lempi-taakkapyörä ja uusi Ludvig-laatikkopyörä. Kolmen päivän pyöräretki olikin erinomainen tulikaste Ludvigille, joka oli reissulla ensimmäistä kertaa lainauskäytössä.

Ikoset eivät olleet suunnitelleet reittiä juurikaan etukäteen, vaikka pyöräretki olikin ollut ajatuksissa jo pidemmän aikaa. Kustannussyistä alkuperäinen ajatus pyöräilystä Virossa vaihtui Keski-Suomen hienoihin maisemiin. Retki alkoi Jyväskylästä Mataralta, jossa Ikoset pakkasivat kevyet matkatavaransa Ludvigin laatikkoon ja Lempin satulalaukkuihin ja ottivat sitten suunnaksi Petäjäveden.

Sää suosi retkeilijöitä. Kuvat: Outi Ikonen.

"Kriteereinä oli, että siellä on ainakin nättiä ajella eikä matkalla ole moottorietä, jotta voi ajaa pyörällä", Outi kertoo. Matkalle ei pidetty mitään kiirettä: reissaajat pysähtyivät katsastamaan Petäjäveden kirkon ja pitämään jäätelötauon Kuohun kaupalla. "Matkan tarkoitus ei ollut himopyöräillä, vaan nauttia lomasta ilman aikataulua!"

Ensimmäisen yön Ikoset viettivät Petäjäveden jälkeen sijaitsevalla Taipaleen tilalla, joka oli idyllinen paikka rantasaunoineen ja maalaismaisemineen. Päivän aikana ajoa kertyi noin 44 kilometriä, joka oli Outin mielestä sopiva ensimmäinen päivämatka uusilla pyörillä.

"Mukavaa maastoa oli, eikä isoa liikennettä ollut niin paljoa että olisi pelottanut ajella tienpiennarta uudella pyörällä", Outi kertoo. Sähköavusteisella lastipyörällä ajaminen vaati alkuun hieman opettelua, mutta siihen tottui nopeasti ja suorat, hiljaiset tiet sopivat mainiosti harjoitteluun.


Petäjäveden takaa Piesalan kylästä reissu jatkui Jämsään, Jämsänkoskelle ja sieltä Juokslahteen, jossa Ikoset olivat yötä sukulaisissa. Matkaa kertyi toisena ajopäivänä 74 kilometriä. "Reitti oli todella kaunis ja sähköistä oli enemmän kuin apua uuvuttavissa ylämäissä. Viilentävät alamäet ja järvimaisemat onneksi helpottivat niin sielua kun ruumistakin", Outi sanoo.

Sähköavustus helpotti ja vauhditti matkantekoa mukavasti, vaikka noin pitkällä matkalla akkua pitikin vähän säästellä kytkemällä avustus pois päältä alamäissä ja tasaisella. Tällä metodilla päivämatka sujui hyvin ja akkua riitti aina loppurutistukseen saakka. Upouudella Ludvigilla olisi vielä päässyt toisenkin mokoman! "Vauhtiin päästyään pyörä kulki kuin unelma ja itsestään", Outi sanoo kulkupelistään Ludvigista.

Kolmantena päivänä matka jatkui Juokslahdesta Korpilahden kautta Muurameen ja sieltä Jyväskylään. Aivan kommelluksitta eivät Outi ja Tuula tästä reissusta selvinneet, sillä viimeisen päivän reitillä Ikoset kohtasivat ongelmia. Korpilahteen johtavalla isolla tiellä ohiajavat rekat aiheuttivat pelottavia tilanteita, kun tienpiennar oli kapea eikä rekoilla ollut tilaa väistää pyöräilijöitä vastaantulevan liikenteen vuoksi.

Korpilahdella kaksikko pysähtyi kesäjuomille ja etsimään hieman hiljaisempaa tietä Korpilahdesta Muurameen. Karttapalvelusta löytyi hiekkatieksi oletettu tie, joka kuitenkin osoittautui upottavaksi hevosten treenireitiksi. Upottavassa hiekassa ei ilman sähköä päässyt eteenpäin, ja lopulta Outi ja Tuula joutuivat taluttamaan pyöriä. Kolmen kilometrin juoksuhiekkapätkän jälkeen tie loppui ja matka pääsi onneksi jatkumaan sujuvammissa merkeissä, kun vanha tie Muurameen jatkui tasaisena.


Viimeisen päivän reitti oli 54 kilometrin mittainen, joten yhteensä matkaa kertyi yli 170 kilometriä. Näin pitkää retkeä tuskin kukaan on vielä tänä kesänä lainaamon pyörillä tehnyt. Hatunnoston arvoinen suoritus! "Kaikista kaunein ja ikimuistoisin pätkä oli Taipaleen tilalta Jämsänkoskelle. Pitkiä alamäkiä, veistöjä, kuusikkoa, lehtimetsää, pitkiä suoria ja pieniä kyläpahasia matka täynnä!" Outi kertoo reitistä.

Isommilla teillä pyöräillessä taustapeili olisi Outin mielestä tarpeen. Etenkin pitkän laatikkopyörän kurssi on haastava pitää suorassa, jos samalla joutuu kurkistelemaan taaksepäin autojen varalta esimerkiksi risteysalueilla. Seuraavalle reissulle - joka on kuulemma varmasti tulossa - Ikosilla on hankintalistalla juomapulloteline, pehmuste satulaan sekä pyöräilyshortsit, jotka taatusti tekisivät matkanteosta vieläkin mukavampaa.


Outi sanoo ehdottomasti suosittelevansa pyöräretkeilyä Keski-Suomessa muillekin. Pyörien kanssa ei ollut ongelmia, joskaan Lempistä ei aivan heti löytynyt kaikkia vaihteita. Lastipyörät herättivät myös huomiota. Erään kyläkaupan pihassa iäkkäämmät miehet katsoivat, kun samaan aikaan pyörien kanssa paikalle kurvasi maasturi. Toinen miehistä tokkäsi toista ja sanoi: "Kato! Onpa hieno!" Toinen ihmetteli: "Ai mikä? Tuo autoko?" Siihen ensimmäinen vastasi: "No ei, kun nuo pyörät!"

Matkalla on paljon nähtävää ja koettavaa, ravintoloita sekä mahdollisuuksia yöpymiseen bed&breakfast -paikoissa. "Aina ei tarvitse yöpyä hotellissa vaan voi kokeilla jotain hiukan erilaista ja ehkä halvempaakin vaihtoehtoa", Outi kertookin.

Reissu osoitti, että kotiseudullakin voi olla paljon nähtävää, kun lähtee hieman kaupungista kauemmas. Samoin kävi selväksi, että lastipyörä sopii leppoisan retken menopeliksi mainiosti!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Lastipyörällä koiran kanssa



Vaikka lastipyörillä kuljetetaan varsin tyypillisesti lapsia, voi laatikkopyörän kyytiin pakata käytännössä lähes mitä tahansa. Ruokaostokset, multasäkit, muuttokuorma - onnistuu! Mutta miten sujuu pyöräily koiran kanssa?

Lastipyörän laatikkoon mahtuu isompikin koira tai vaikka useampi, sillä esimerkiksi lainaamon kaksipyöräiset kantavat 50 kg tavaraa ja kolmipyöräinen 100 kg. Oman kokemukseni mukaan moni etenkin isompi koira hölköttelee mielellään pienessä vauhdissa pyörän vierelläkin, mutta kun lemmikin ottaa kyytiin, liikkumaan pääsee reilusti nopeammin ja myös pidempiä matkoja. Lastipyörällä voi koiran kanssa suunnata esimerkiksi uusiin lenkkimaastoihin tai näin kesällä vaikka marjametsään tai koiranuittopaikalle, jonne ei muuten tulisi lähdettyä. Sekä koira että omistaja pääsevät nauttimaan uusista maisemista ja tuoksuista.

Harjoittelun voi aloittaa jo pikkupennun kanssa!

Tärkeää on, että kuski hallitsee pyörän hyvin, ennen kuin koira pakataan kyytiin. Niinpä lastipyörää kannattaa testata ensin ilman lastia, jos se on vieras kulkupeli. Kyytiläisen kanssa oleellista on lähteä liikkeelle rauhallisesti ja koiraa seuraten. Reippaan koiran kanssa ei välttämättä ole ongelma vain nostaa koiraa laatikkoon ja lähteä matkaan, mutta epäluuloisemman tapauksen kanssa kyydissä olemiseen kannattaa totutella pikkuhiljaa. 

Koira kannattaa laittaa kiinni tavaratilaan, jottei se hyppää kyydistä pois kesken matkan. Tähän tarkoitukseen valjaat sopivat ehdottomasti paremmin kuin panta. Hihnan pituuden kanssa tulee olla tarkkana: liian pitkä hihna on enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Laatikon pohjalle voi laittaa koiran oman viltin pehmentämään töyssyjä ja myös suojaamaan laatikkoa esimerkiksi kynnenjäljiltä tai rapatassuilta.


Liikenteessä tulee olla varovainen ja pitää ympäristöä silmällä, kuten aina muulloinkin. Käännökset ja töyssyt on hyvä ottaa rauhassa. Jos koiralla on taipumusta olla kovin kiinnostunut esimerkiksi ohikulkevista koirista tai muista vastaantulijoista, kannattaa ne alkuun ohittaa vaikka pyörää taluttamalla tai kauempaa kiertämällä, jotta koira ei yritä hypätä täydestä vauhdista kyydistä pois.

Koira todennäköisesti oppii lyhyessä ajassa istumaan kyydissä siivosti, joten pieni panostus alun harjoitteluun kannattaa. Sen jälkeen karvaisen kaverin kanssa pääsee näppärästi paikasta toiseen pyörän kanssa!


Lainaamon kaikki laatikkopyörät soveltuvat kaiken muun ohella myös lemmikin kuljetukseen. Kolmipyöräisen Leon laidat ovat hieman korkeammat kuin kaksipyöräisissä, joten isomman koiran kanssa se saattaa olla paras kulkupeli. Kuvassa esiintyvä 20-kiloinen noutaja on kulkenut niin Leon kuin kaksipyöräisen Leevin kyydissä ongelmitta, mutta näistä kahdesta Leo on juuri laitojen korkeuden vuoksi mukavampi valinta. Alle 8-kiloinen kleinspitz taas kulkee näppärästi Leevinkin kyydissä, kuten kuvista näkyy!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Keskikesän kuulumisia

Lastipyörälainaamon toinen toimintakausi käynnistyi 19. huhtikuuta. Kysyntä on ollut kovaa: toukokuussa pyörien lainausaste oli noin 85 prosenttia ja kesäkuussa huimat 91 prosenttia! Kesä näyttäisi myös jatkuvan kiireisenä, sillä heinäkuu alkaa olla jo melko täyteen varattu. Elokuulle löytyy kyllä vapaita pyöriä myös viikonloppuisin, ja tavallisesti Lasse lainakärryä ja Lempi-taakkapyörää saa lainaan hieman lyhyemmälläkin varoitusajalla. Kannattaa kuitenkin toimia pikaisesti ja varata pyörä niin nopeasti kuin mahdollista, jottei jää ilman, ja seurailla kalenteria mahdollisten peruutusten varalta!

Lastipyörien kyydissä kulkee tavaraa laidasta laidaan.

Lainaajilta on tänäkin vuonna kerätty palautetta pyöristä ja lainaamon toiminnasta. Aivan kaikki lainaajat eivät ole paperista palautelomaketta täyttäneet, mutta palautetta antaneet ovat olleet ilmiselvästi tyytyväisiä Lastipyörälainaamoon. 100 prosenttia lainaisi pyörää uudelleenkin! Pyörillä on kuljetettu lapsia, ostoksia, muuttokuormaa ja muita tavaroita. Enimmäkseen pyörillä on käyty huviajeluilla ja kaupassa, mutta myös retkillä, harrastuksissa, rannalla ja hoitamassa asioita.

Lainaamon toimintaa on paperisissa palautteissa kehuttu tarpeelliseksi. Pyörän käyttöä on kommentoitu hauskaksi ja helpoksi, joskin muutamassa palautteessa on kerrottu lastipyörällä ajon vaativan aluksi hieman opettelua. Lapset ovat nauttineet kyydistä. Lainaajien mielestä lainaamo onkin erinomainen tapa päästä kokeilemaan sähköavusteista pyörää ja kuljettaa tavaroita, jos autoa ei ole tai sen käyttöä haluaa vähentää. Muutama palautetta antanut kertoo myös harkitsevansa oman laatikkopyörän hankintaa!

Jonkin verran palautteissa on ilmoitettu huollontarpeesta. Runsaasta käytöstä huolimatta pyörät ovat tänä kesänä pysyneet pääasiassa ehjinä, vaikka pieniä huoltoja on toki silloin tällöin tehty. Pääasiassa ne ovat sujuneet joustavasti varausten lomassa. Leo-kolmipyörä oli viikon päivät ilman sähköjä odottelessamme varaosaa Hollannista, mutta nyt pyörä on taas kunnossa ja valmis loppukesän seikkailuihin.

Pöytäkin mahtuu laatikkoon!

Toivomme jatkossakin kaikenlaista palautetta Lastipyörälainaamon toiminnasta ja pyöristä! Myös kehittämisideat ovat erittäin tervetulleita. Paperisen lomakkeen lisäksi palautetta voi antaa esimerkiksi sähköpostilla osoitteeseen toimisto@japary.fi.

Lainaamon kesässä elellään nyt jännittäviä aikoja, sillä uutuuspyörämme - yksi laatikkopyörä ja yksi tavallinen sähköpyörä - ovat saapuneet ja ovat tällä hetkellä koeajossa. Kannattaa seurata Lastipyörälainaamon blogia ja Facebook-sivua, jotta saa tiedon ensimmäisten joukossa, kun pyörät tulevat lainattaviksi!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ensikertalainen lastipyörien satulassa


Ensimmäistä kertaa lastipyörän satulassa

 


Aloitin JAPA ry:n kesäharjoittelijana toukokuun alussa ja jo heti ensimmäisenä työpäivänä pääsin Lastipyörälainaamon pyörän satulaan. En ollut koskaan aiemmin testannut lastipyörää sen paremmin kuin sähköavusteista pyörääkään, joten täytyy tunnustaa, että ensi alkuun meinasi hieman jännittää! Kaksipyöräinen Leevi kuitenkin osoittautui alkukankeuden jälkeen erittäin mukavaksi menopeliksi. Pari minuuttia ajeltuani pitkän pyörän kääntämiseen sekä sähköavustukseen tottui ja liikenteeseen uskalsi lähteä. Jos normaalilla pyörällä pyöräily sujuu, ei lastipyöräkään varmasti aiheuta ongelmia. Varmuuden vuoksi oli kuitenkin hyvä kokeilla pyörän toimintoja ensin kokonaan ilman lastia.

Liikkeellelähtö oli ensimmäisillä ajokerroilla hieman haastavaa ja meno tuntui vähän huteralta parin metrin ajan, mutta heti vauhtiin päästyäni ajaminen oli mukavaa ja helppoa. Lastipyörällä ajamisen vaikeimmaksi osuudeksi osoittautuikin ison pyörän parkkeeraaminen. Lastipyörä tuntui vaikealta liikutella maasta käsin ja saada kääntymään pienessä tilassa, ja sen käsittely ahtailla alueilla vaati hieman harjoittelua.

Sähköavusteisuus on lastipyörissä mahtava lisä. Tasaisella omia lihaksiaan ei tarvitse rasittaa: riittää, kun liikuttelee jalkoja ja nauttii rennosta menosta. Ylämäissä saattaa joutua itsekin hommiin, mutta ajaminen on joka tapauksessa huomattavasti kevyempää kuin tavallisella pyörällä. Jo parin päivän jälkeen aloin kaipailla sähköjä omaankin pyörääni…

 

Kaksi- vai kolmipyöräinen?


Lainaamon kaksipyöräiset Leevi ja Lyyli ovat molemmat mukavia ajettavia. Leevi on mielestäni hieman helpompi liikutella ja saada esimerkiksi seisontatukien päälle, kun taas Lyylin kanssa joutuu käyttämään enemmän voimaa. Ajossa molemmat ovat tasaisen hyviä, ketteriä ja vakaita myös lastin kanssa. Leevin plussia ovat kuitenkin portaaton vaihteisto ja runsas sähköavustuksen säätömahdollisuus. Leevin sähköavustuksen voi valita helposti välille 1-15, kun taas Lyylissä on kolme vaihtoehtoa (low – medium – high). Toisaalta Lyylistä löytyy mainio työntöavustin, jonka avulla pyörän taluttaminen ylämäkeenkin on helppoa. 


Kolmipyöräinen Leo on oma lukunsa. Sen ajotuntuma on hieman erilainen kuin kaksipyöräisillä ja käännökset olivat alkuun haasteellisia. Leon kyydissä kuitenkin kulkee painavampikin lasti aina sataan kilogrammaan asti, ja rauhallisen kuskin kaverina tasaisessa maastossa se toimii hienosti. Mutkiin ei sen kanssa kannata hurjastella. Tiukoissa paikoissa Leon saa myös yllättävän kevyesti käännettyä nostamalla pyörän peräpään ilmaan. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Leevistä on tullut oma lempilastipyöräni, vaikka kaikkia Lainaamon pyöriä mielelläni ajelenkin. Saa nähdä, onko Lastipyörälainaamoon hankittavasta uudesta pyörästä sen haastajaksi! Toimistolla Urban Arrow Familyn saapumista odotellaankin jo innolla.


Kesäterveisin
Venla-harjoittelija

torstai 2. kesäkuuta 2016

Taloyhtiön kimppapyörä lähentää naapurisuhteita

Kesällä 2014 kuusi jyväskyläläistä taloyhtiötä sai testata yhteiskäyttöön tarkoitettua lastipyörää 2-3 viikon ajan. Kokeilun jälkeen yksi taloyhtiöistä, Valajankatu 1, sai pitää sähköavusteisen Workcycles Cargobike Short -lastipyörän ja ottaa sen asukkaidensa käyttöön vakituisesti. Taloyhtiön kimppapyörä oli kokeilujakson aikana kovassa käytössä, mutta mitä kimppapyörälle kuuluu nykyään?


Monipuoliset käyttömahdollisuudet


Vasta koejakson päättymisen jälkeen taloon muuttanut Elina Pitkänen kertoo, että kimppapyörä ei ole unohtunut varastoon, vaan sitä käytetään edelleen ahkerasti.

"Ilahduin todella paljon taloon muuttaessani, kun kuulin tästä pyörästä. Monet perheet käyttävät pyörää pitkiinkin matkoihin, mutta pääasiassa sitä käytetään kulkuvälineenä, kun haetaan lapset päiväkodista, käydään kaupassa tai liikutaan harrastusmenoihin", Elina kertoo.

"Autottomana koen, että tästä pyörästä on ollut suurtakin hyötyä tietyissä tilanteissa. Lasten kuljettaminen päiväkotiin ja kotiin sujuu helposti, kissanruokasäkit voi huoletta hakea kauempaakin, isot postipaketit mahtuvat kyytiin ja kauppakasseille on paljon tilaa, vaikka kyydissä olisi lapsikin!"

Vaikka pyörällä on runsaasti käyttäjiä, välillä useampikin päivää kohden, käytännön asiat ovat sujuneet jouhevasti. Pyörän varaus hoituu sähköisen Google-kalenterin avulla. Pyörää säilytetään talon edessä ketjulukolla pyörätelineeseen kiinnitettynä, talvella varastossa. Taloyhtiön yhteisissä sisätiloissa on kimppapyörään liittyviä tarvikkeita varten erillinen nurkkaus, jossa hoituu myös akun lataus. Jokainen laittaa käytön jälkeen akun lataukseen.

Asuntoa myydessä taloyhtiön oman kimppapyörän mainitseminen on myös toiminut yhtenä myyntivalttina!


Muut huomioon ottamalla pääsee pitkälle


Kun pyörällä on useita käyttäjiä, on tärkeää ottaa muut huomioon. Lastipyörän käytöstä ei ole ollut Valajankadulla kiistaa - osa tarvitsee pyörää aamusta, osa päivällä ja osa illalla. Maksimilaina-aikojakaan ei ole tarvinnut erikseen sopia.

"Meidän taloyhtiössä pyörää on käytetty tasapuolisesti. Silloin tällöin joku varaa pyörän koko
päiväksi, mutta yleensä pyörä on käytössä muutaman tunnin per henkilö tai perhe", Elina kertoo.

Workcycles on myös kestänyt hyvin monipuolisessa käytössä. Pieniä perushuoltoja on toki tarvinnut tehdä, muttei mitään sen kummempaa. Naapurit myös auttavat toisiaan ongelmatilanteissa ja yhteistyö toimii hienosti.

"Pyörä oli käytössä myös talvella, sillä yhteistuumin hankimme siihen nastarenkaat" sanoo Elina. "Jos pyörää on tarvinnut käyttää huollossa, olemme pyrkineet siihen, että aina ei saman ihmisen tarvitsisi ottaa vastuuta siitä. Se on toiminut tähän mennessä melko hyvin."

Entä suosittelisiko Elina kimppapyörää muillekin taloyhtiöille?

"Kyllä, suosittelen todella kimppapyörää kaikille! Siitä on paljon hyötyä aikuisille ja lapset saavat kyydissä ollessaan kokea arkisia elämyksiä. Kimppapyörä myös lähentää naapurisuhteita ja on ekologinen vaihtoehto kulkemiseen niin lyhyille kuin pidemmällekin matkoille!" kertoo Elina.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Taittopyörällä Tampereen kautta Helsinkkin


Lastipyörälainaamon kesän suunnitelmissa on laajentaa muidenkin sähköavusteisten pyörien kokeilumahdollisuutta Jyväskylässä. Lainaamoon onkin tulossa alkukesästä yksi ihan sellainen tavallinen pyörä - tosin sähköavusteisena. Sitä odotellessa olemme päässeet testaamaan sähköavusteista taittopyörää. Jännä vehje. Osittain se muistuttaa Kansalaistoiminnankeskuksen työsähköpyörää Mataraa, näpsäkkä pienirenkainen menopeli. Kaasukahva antaa mukavasti avustusta liikkeelle lähdettäessä, eikä puhti lopu kesken ylämäessä.

Miksi taittopyörä

Aina välillä työt - ja toki vapaa-aikakin - vievät muihin kaupunkeihin. Juna on näppärä ja nopea kulkuneuvo moneen paikkaan, mutta aina paikallisliikenteen aikataulut eivät osu kohdilleen lähtö- ja saapumisajankohtien suhteen. Voisiko nämä matkat taittaa pyörällä? Kyllä, moni tekee niin. Yön yli kestävällä matkalla pyörän jättäminen asemalle arveluttaa ja entäs liikkuminen määränpäässä? Silloin vastaus voi olla mukaan otettava taittopyörä. Täällä Lastipyörälainaamossa laitoimme yhden sähköavusteisen pyörän testiin. Kuinka onnistui seminaarimatka Helsinkiin?

Matka: Jyväskylä-Helsinki-Jyväskylä, menomatkalla vaihto Tampereella. Ensimmäinen etappi IC, vaihdossa Pendolino. Paluu suoralla Pendolino-yhteydellä.
 
Kotoa rautatieasemalle
 
Tämä on aika perussettiä avustusta ennenkin käyttäneelle, hyvin menee. Kovempi vauhti aiheuttaa vähän sitkuttamisen tunteen, koska pyörässä on normaalia pienemmät renkaat. Asemalle pääsee kuitenkin nopeasti ja hyvin kätevästi. Yhtään ei tullut kuuma. No, yöllä oli ollut pakkasta ja klo 6.00 on vielä aika viileää. Matkan sain taittaa samoissa vaatteissa, joissa vietän koko päivän, yleensä Matkakeskukselle saapuessa on vähän turhan kuuma polkiessa peruspyörällä. Nyt jakkupukupyöräilijä oli iloinen, että vaihtovaatekassin sai jättää kotiin. 
 
Tässä taittopyörämallissa on mukana myös tarakka. Tavaroiden kuljetuksessa nyt kuitenkin reppu.
Päivän tavarat asettelin reppuun. Mukana repussa olivat seminaarissa tarvittavat esitteet ja muistiinpanovälineet, sekä jokaisen naisen luottoystävä käsilaukku. Tähän pyörään saisi myös pyörälaukut, mutta kokeilu tehtiin repun kanssa, että pyörän siirtäminen junaan onnistuisi helpommin.

Ensimmäinen etappi, Jyväskylä klo 6.20, IC
 
Pyörä meni pakettiin helposti, hieman mietitytti kun konduktööri katsoi niin tarkkaan touhuja asemalauturilla. Pyörän kantaa ihan näppärästi, tosin painaahan se. Pienillä muutoksilla saisi valmistajan mukaan n. 1,5 kg pois, osien vaihdolla kevyempiin. Sain sen nostettua nyt junaan ihmeen helposti. 
Pyörän asetin pyöräpaikalle, sillä muita pyöriä matkassa ei ollut. Konduktööri kysyikin lipuntarkastuksessa pyörälippua, mutta totesimme siinä vaiheessa yhdessä, että menee taittopåyöränä ilmaiseksi. Konduktööri kehotti kokeilemaan pääsenkö vaihdossa Pendolinoon, mutta sanoi myös, ettei kannata raportoida, että noin isolla pyörällä kannattaa lähteä sinne liikenteeseen. Sain myös ystävällisen saarnan pyörän pakkaamisesta. Tunnustan, pakkaaminen jäi. Matkalla Tampereelle mietin jo, tilaanko taksin Tampereelta Helsinkiin, että ehdin pitämään aamupäivän esitykseni.

Vaihto, Pendolino

Tampereella osui kohdalle samasta junasta vaihtava tuttava, joka  halusi nähdä kuinka tässä hommassa käy. Laiturilla pyörä kokoon ja kohti uutta junaa. Kannattaa vaihdossa ehdottomasti laittaa pyörä talutettavaan kuntoon, kuuma tulee kantatessa. Tämä tuli huomattua, sillä tottahan toki nyt juna ajoi laiturilla ilmoitettua pidemmälle. Kantomatkaa laiturilla kertyi,koska olin ehtinyt jo koota sen takaisin pakettiin.
Siellä se hyllyllä keikkuu.
Pendolinon ovien kohdalla oli hieman ongelmia ovien kapeuden suhteen, mutta sama ongelma ilmenee ihan jo pelkän rinkan kanssa. Ystävällinen kanssamatkustajia nosti pyörän matkalaukkutelineeseen. Kassi olisi tuossa kyllä tarpeen, silloin ei tarvitsisi huolehtia osien juuttumisesta tai särkymisestä ritilähyllyyn tai muualle. Taittuvat renkaat olisivat must ja ne pyörään myöhemmin vaihdettiin. Leveämpi matkalaukkuteline toimi hyvin, kapeampi riittää juuri ja juuri. Ylähyllylle tätä pyörää ei jaksa nostaa, ainakaan testaaja.

Asemalla Helsingissä ja kohti seminaaria
 
Pyörän sai hyllystä yllättävän helposti pois ja konduktööri oli hyvin ystävällinen. Kokoaminen asemalla kävi nopeasti. Olin myös varautunut pahimpaan eksymiseen suunnatessani kohti seminaaripaikkaa. Repusta paljastui aamueväitä esiin kaivaessa myös kompassi, Jyväskylän seudun ulkoilukartta, tulitikut sekä rulla vessapaperia. Kyllä niillä pärjää myös pääkaupungissa!


Ensikosketus Helsinkiin
Näillä pärjää!
Ajaminen Helsingissä oli oma juttunsa, liikennesääntöjä en tainnut rikkoa kuin kerran ajamalla jalkakäytävällä. Onneksi tuttu poliisimies oli jo saapunut seminaaripaikalle, eikä virhettä virallisesti havaittu ;) Saapuessani paikalle en uskaltanut jättää pyörää pihalle, sillä runkolukitusmahdollisuutta ei ollut. Joten pyörä pakettiin ja portaat ylös ja pyörä naulakkoon seminaarisalin eteen.
 

Kotimatka
Pyörää tykkäsivät kokeilla muutkin ja asemalle mentiin tasaista tahtia kävelyn ja pyöräilyn yhdistämisellä. 

Välillä oli luovutettava kulkupeli toisten testattavaksi.
Asemalla odotuksen aikana arvelutti jättää pyörää mihinkään yksin, se on kuitenkin niin helppo napata kainaloon, vaikka painoa jonkin verran on. Junaan sain taas nostoapua, ja nyt pyörä menikin pienempään lokeroon. Hieman jännitti, meneekö joku osa lyttyyn. 
Mahtui se pienempäänkin lokeroon!
 Paluumatka sujui hyvin. Junassa oli hyvin tilaa ja ilman vaihtoyhteyttä ei tarvinnut jännittää pyörän kanssa. Kotimatka asemalta oli hurjan nopea, tähän sähköavusteinen pyörä on aivan mieletön!

Naulakon vieressä pyörä näyttää kovin pieneltä.

Loppupäätelmiä 
  • Pyörän pakkaaminen kannattaisi, että voi varmistaa eri osien kestävyyden, pyörän osat eivät tarttuisi mihinkään ja samalla mahdollisen sadekelin kurat eivät leviä ympäriinsä
  • Hymyillen pääsee pitkälle ja nainen pinteessä tuo ritareita paikalle, kiitos heille!
  • Suosittelen mielenrauhan vuoksi IC junaa ja pyöräpaikkaa, mutta toisaalta Pendolinoissa suhtauduttiin pyörään muuten paljon positiivisemmin 
  • Suosisin suoraa Pendolinoyhteyttä, ei tarvitse jännätä vaihtoa ja ajoissa tullen  voi varata laukkupaikkaa myös
  • Suurin ilo pyörästä on kodin ja aseman välillä, Helsingissä pärjäisi pienemmälläkin ja sähköavusteisuus ei ole välttämättömyys. Kotimatkalla tulisi kuuma ilman avustusta
  • Ainakin Helsingissä joukkoliikenne toimii mainiosti ja lisäksi kantakaupungin alueella käytössä ovat myös uudet kaupunkipyörät
  • Pieni ja kevyt taittopyörä toimisi varmasti paremmin kuljetuksessa, mutta ei kodin ja aseman välisillä pidemmillä jakkupukumatkoilla
 
Kaupunkipyörät ovat nyt käytössä Helsingin kantakaupungin alueella.