torstai 17. elokuuta 2017

Pyöräretkellä Keski-Suomessa

Viime kesänä jyväskyläläiset Outi ja Tuula Ikonen kävivät pyöräretkellä Lempin ja Ludvigin kanssa reittinään Jyväskylä-Petäjävesi-Jämsä-Korpilahti-Jyväskylä. Tänä vuonna hyväksi havaittu Ludvig pääsi jälleen mukaan, mutta Lempi vaihtui astetta uudempaan ja kevyempään Liisiin, kun Ikoset lähtivät polkemaan tällä kertaa kohti pohjoista Keski-Suomea.

"Matkan suunnittelu alkoi jo (kerrankin) hyvissä ajoin. Mietittiin missä ollaan yötä, kenen luona, mitä matkaan. Viime vuoden reissu mielessä sitä pakkaili sunnuntaina kamppeita kasaan. Muutosta tuli edelliseen: uikkari jäi pois surkean sääennusteen vuoksi, sadevaatteet pakattiin kassiin sekä matkaan lähti ensiapulaukku täynnä erilaisia laastareita hiertymien varalle. 

Maanantaina lähettiin liikkeelle. Aurinko paistoi ja oli mukava ilma. Päätettiin lähteä Uuraisille Tikkakosken kautta, vanhaa tietä ajellen. Eka pysähdys tehtiin kuitenkin jo Palokassa kun piti saada kori täyteen eväitä, ettei vain kuole nälkään matkalla", Outi kertoo.



Tikkakoskelle oli hyvä ja helppo ajella, ja sieltä kaksikko lähti kohti Uuraisia ja ensimmäistä yöpymispaikkaa. Karttana he päättivät käyttää Google Mapsia, jonka avulla he valitsivat lyhyimmän reitin. Isolta tieltä kääntyi kartan mukaan hiekkatielle pyörälle sopiva reitti, mutta se osoittautuikin vähän myöhemmin upottavan pehmeäksi.

"Päädyimme jälleen, niin kuin viime vuonnakin, ensin luontopolulle ja sitten yksityistielle, jossa oli ravihevosen treenaushiekkaa tie täynnänsä! Epätoivo ja väsymys puski pintaan ja muuta ei voinut tehdä kun päättää jatkaa eteenpäin, vaikka pyörä ei kulkenut ja joka askel tuntui vievän meitä vain kauemmaksi määränpäätä. Luontopolun ja hevostilojen jälkeen lähettiin kiipeämään hiekkaisaa tietä ylöspäin ja päästiin huiman korkealle ja näkymät olivat kyllä jylhät. 

Alkuillasta kuitenkin lähestyimme määränpäätämme, Uuraisia. Tuttujen luona vietettiin ihana ilta saunoen ja matkan varrella Google Mapsia ihmetellen. Nyt sille jo osaa nauraa, mutta kyllä hymy oli kaukana kun tajusi taas joutuneensa keskelle hevostietä pyörän kanssa, joka painaa kuin synti!" Outi kertoo matkan haasteista.

Tiistaina Ikoset lähtivät kohti Laukaata, josta tarkoitus oli jatkaa Lievestuoreelle yöpymään. Yöpaikka peruuntui matkan varrella, mutta retkeilijät päättivät jatkaa matkaa Hirvaskankaalla juotujen päiväkahvien jälkeen Laukaaseen ja pohtia siellä jatkosuunnitelmia. Täällä Ikoset huomasivat myös sen, kuinka pohjoisessa Keski-Suomessa rekkakuskit ovat tottuneita isojen tien vartta pyöräileviin, ja Outi kehuikin sitä, kuinka hyvin pyörille annettiin tilaa ja niiden kohdalla hiljennettiin.


"Sää oli mukava pyöräilyyn. Tottai kai olisi kiva jos aurinko paistaisi, mutta nyt ei tullut niin tukalan kuuma. Oli hyvä sää polkea, eikä väsyttänyt niin hurjasti kun vastaan kävi vilvoittava tuuli.
Matkalla pysähdyttiin Kuusankoskella ihastelemassa maisemia ja venyttelemässä. Laukaassa päädyttiin yöpymään hotelliin, sillä mökkimajoitukset olivat joko varattuja tai budjettiin liian kalliita. Paikalliset kuitenkin suosittelivat Hotelli Vuolaketta, johon sitten pitkän pohdinnan jälkeen pääädyimme ja nyt täytyy kyllä antaa iso peukku hotellille!

Hotelli Vuolaketta pitää vanhempi pariskunta joka otti avosylin vastaan pidemmän matkan pyöräilijät. Tarjottiin pyörille omaa autotallia säilytykseen, sai paistella makkaraa ulkona grillissä, oli mahdollisuus käyttää oman ruuan valmistukseen keittiötä ja huoneetkin olivat todella siistit! Pieni ja viihtyisä hotelli ihan järven rannalla", Outi kertaa tiistain tunnelmia. 

Illalla he selvittivät seuraavan päivän reittimahdollisuuksia. Jyväskylään suoraan vanhaa tietä oli polkien tunnin tai puolentoista pyrähdys ja Ikoset toivoivat, ettei matka olisi vielä pääättynyt. Laukaasta kuitenkin heikosti lähti järkevän mittaisia matkoja: reittejä olisi ollut, mutta välissä olisi pitänyt päästä yöpymään eikä paikkoja enää oikein ollut.

Maittavan aamupalan jälkeen keskiviikkona Ikoset hyppäsivät pyörien selkään ja lähtivät sadetta uhmaten polkemaan kotia kohti kiirettä pitämättä. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja välillä reitiltä pystyi harhailemaan sivuteille. Laukaan ja Vaajakosken välissä löytyi sattumalta ihana levähdyspaikka nimeltä Järvilinna. Taiteilijoita, näyttelytila niin ulkona kuin sisälläkin sekä suloinen pieni kahvila - kaikki tämä ilman päääsymaksua! Ikoset suosittelevat Järvilinnaa ihan vaikka päivälenkkinä Jyväskylästä. Vaajakoskelle menevä tie oli juuri asfaltoitu ja kuin unelma polkea, ei kuulemma möykyn myökkyä tiessä.


"Itsellä oli sama pyörä, Ludvig, kuin viime vuonnakin. Uutena juttuna pyörään asennettu peili, jonka avulla näkee taakseen, oli todella hyvä! Käyttöä tuli isommilla teillä kun polki viimeisenä: pystyi varoittaamaan ajoissa autoista tai isoimmista rekoista, niin ei tullut ihan yllärinä edessä pyöräilijälle. Nopeasti siihen lastipyörän ohjaamiseenkin taas tottui, vaikka ei vuoteen ollut sellaista käyttänyt. Se on kyllä mukava pyörä ajella", Outi kehuu Urban Arrow -merkkistä Ludvigia. 

Tuula kertoo omasta menopelistään Liisistä näin: "Pyörä soveltui paremmin pitkille matkoille kuin Lempi. Tässä pyörässä kylläkin toinen käsi väsyi, piti ajaessa pyörittää olkapäätä noin puolen tunnin ajon jälkeen. Mutta saattaapi olla että ohjaustangon asentoa vaihtamalla se olisi toisin. Ja pyörä oli keveä ajaa. Kaikin puolin suosittelen!"

Vinkkinä muille pyöräreissua suunnitteleville Outi antaa sen, että Googel Mapsiin ei kannata luottaa. Se vie ihmisen kyllä perille, mutta teitten kunnosta tai laadusta sillä ei oikein ole käsitystä. 
"Ensi vuonna matkalle lähtiessä varmistamme viimeiseen saakka yöpaikat, jottei joudu tulemaan kotia enneaikaisesti!" Outi sanoo lopuksi. Uusi reissu lienee siis jo suunnitteilla!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kesäteatterielämyksiä lastipyörällä

Tänä kesänä Lastipyörälainaamo tarjosi kiinnostuneille mahdollisuuden lähteä lastipyörällä kesäteatteriin. Tarjosimme liput ja kulkupelin pientä matkakertomusta ja muutamaa kuvaa vastaan. Hanna lapsineen ja Johanna kummipoikansa kanssa tarttuivat tähän tilaisuuteen ja kävivät kummatkin katsomassa lastenteatteri Loihun Etsivätoimisto Eeppinen Epäilys -esityksen, Hanna heinäkuussa ja Johanna aivan viimeisen esityksen 6.8. Johanna oli ajellut laatikkopyörillä ennenkin, mutta Hannalle tämä oli ensimmäinen lastipyöräreissu. Pyöriksi valikoituivat aina näppärät Leevi ja Ludvig. Kuinka matka ja esitys sujuivat?

Leevi-pyörällä kesäteatteriin


Olin jo aiemmin katsellut hauskoja lastipyöriä, mitä välillä näkyy Jyväskylän kaduilla. Nyt loman alun kunniaksi ajattelin, että olisi kiva lähteä viimein tälläistä testaamaan. Polkupyörälainaamosta Matarasta saa vuokrata pyörän ilmaiseksi 1-3 päiväksi. Pyöriä oli monenlaisia, mutta meidän perheelle oli hyvä juuri Leevi-pyörä, sillä siihen mahtui kaksi lasta kyytiin. Pyörä oli myös sähköavusteinen. Ensin ajelin pyörällä Mataran pihasta kotiin ja testasin, että uskallan ottaa lapset kyytiin. Ajaminen oli helppoa, kunhan muisti lähteä hyvällä vauhdilla liikkeelle, sillä näin tasapaino pysyi paremmin. Etulaatikko, missä lapset istuivat, oli todella tukeva ja lapset viihtyivät siellä hyvin. Välillä oli möykkyisämpää menoa, mutta lapset vain päästelivät hauskoja tärinä-ääniä. He tykkäsivät kovasti olla kyydissä. Pyöräretkemme määränpäänä oli Mäki-Matti, jonne ajoimme katsomaan Etsivätoimisto Eeppinen Epäilys -teatteriesityksen. Esitys oli aivan ihana ja hauska. Esityksen päätteeksi saimme vielä näyttelijät samaan kuvaan lasten ja Leevi-pyörän kanssa. Kotimatkalla satoi vähän vettä, mutta mikäs lasten oli kuomun alla matkatessa. Tulemme varmasti jatkossakin lainaamaan lastipyörän kesämenoihin :)

Hanna






















 

 

Ludvig kesäteatteripyöränä


"Voi ei, sääennustus näyttää sadetta koko sunnuntaiksi! Onneksi kummipojalle saa Ludvig Lastipyörään sadesuojan, mutta kuskina kastun kyllä komeasti kesäteatterireissullamme." Näin pohdin ja silmä kovana seurasin koko lainaviikonlopun säätiedon kehittymistä. Tuntia ennen reissulle lähtöä sadetutka näytti reipasta sadetta koko iltapäiväksi, mutta Jyväskylän keskustassa oli saderintaman keskellä pieni paikallaan pysyvä reikä. Ennustus pitikin paikkaansa, vain muutama tippa tuli vettä reissun aikana päivänä, jota oli ennustettu todella sateiseksi.

Lastipyörälainaamo tarjosi lainaajilleen melkoisen diilin: lainaa lastipyörä, pääset kesäteatteriin ilmaiseksi. Kiitos kyllä, oikein mielellään! Mukaan sain hurmaavan seuralaisen, kolmevuotiaan kummipojan katsomaan ensimmäistä teatteriesitystään. Etsivätoimisto Eeppinen Epäilys vei juniorin aivan mennessään. Ja kirsikkana kakun päälle, väliajalla ja esityksen jälkeen pääsi kieppumaan Mäki-Matin perhepuistoon leikkipaikoille!

Ludvig teki poikaan ja veljeensä suuren vaikutuksen. Koska veljesten jalat eivät aivan ylttäneet vielä polkimille, sovittiin, että polkeminen jää minulle. Vannottuani kautta kiven ja kannon etten kaada pyörää ja kyytiläisiä, uskaltautuivat he pienelle koeajolle pyörän kyytiin. Koeajo aiheutti kyytiläisille jännittyneitä kiljahduksia ja iloista naurua. "Ei pelota ollenkaan", raportoi kummipoika kuitenkin myöhemmin matkalla teatteriin.

Vaikka Ludvig on pyöränä melkoisen pitkä, on sen hallinta helppoa ja pyörä hyvä ajaa vaikkei lastipyörät niin tuttuja olisikaan. Ajamisessa koin vaikeimmaksi liikkeelle lähdön kun kyydissä oli kaksi lasta. Siinäkin Ludvig tosin auttaa hyvin, heti polkaistaessa sähkö tulee avuksi. Solakka Ludvig mahtuu sujuvasti muun liikenteen sekaan, kääntösäde toki on isompi tavalliseen pyörään verrattuna. Isommat massat pyörässä vaativat tavallista ennakoivampaa ajotapaa.

Surkea puoli sähköavusteisten pyörien lainaamisessa on se, että niillä ajon jälkeen oma sähkötön pyörä tuntuu tahmealta, hitaalta ja raskaalta. Niin kevyeltä ja helpolta ison lastipyörän ajo tuntui. Ja onhan Ludvig myös todella komia ajokki!

Kiitos Japalle ja Lastipyörälainaamolle Ludvigin lainasta ja kesäteatterilipuista, mainio reissulle pienelle ja isolle!

Johanna 

Ludvig kävi tutustumassa teatterireissulla myös Äijälänranta Citygardeniin.

Liisi ja Lyyli vuonna 85 


Elokuussa, kesäteatterikauden lähentyessä loppuaan Jukka ja hänen vaimonsa kävivät katsomassa Vuonna 85 -musikaalin. Pyöriksi reissulle pääsivät Lyyli ja Liisi.

"Oli onnistunut viikonloppu lastipyörien kanssa jonka kruunasi sunnuntai illan kesäteatteri.
Latoteatteri Kulissi esitti Vuonna 85 -musikaalin Survo-Korpelan latoteatterissa, jonne menimme lastipyörillä. Minä poljin lastipyörällä jossa oli kaksi istumapaikkaa jolloin pystyimme matkalla viemään 5- ja 2-vuotiaat lapset mummolaan esityksen ajaksi. Teatteriin kerkesimme ennen sadetta ja ilman hikeä, vaikka mäkiä oli, josta kiitos sähköavustuksen joka oli varsinkin vaimon sähköpyörässä todella tehokas.

Kiitos pyöristä ja teatterista sekä tässä vielä kuva näyttelijöiden kera."


maanantai 7. elokuuta 2017

Saaristoretkellä Ludvigin kanssa


Heinäkuussa kaksi rohkeaa perhettä lähti Keski-Suomesta Ahvenanmaan saaristoon pyöräretkelle. Mukaan pääsi myös Lastipyörälainaamon Ludvig, joka ei ole ennen noin kaukana kotoa käynytkään! Romppasen perhe kertoo kokemuksistaan näin:

"Poljimme Ludvigilla Ahvenanmaan saaristossa. Lähdimme matkaan Vuosnaisista maanantai-aamupäivällä. Reissuremmi oli aikamoinen: 2x kuuden hengen perhettä eli yhteensä neljä aikuista ja  kahdeksan lasta. Pyöriä oli kahdeksan, joista yksi Ludvig lainapyörä. Ludvigin kavereina lastihommissa toimi kolme pyöräkärryä sekä pyörälaukkuja. Olimme yrittäneet etukäteen ostaa lauttaan lippuja ja saaneet vastaukseksi että lautassa ei ole tilaa. Luotimme kuitenkin ihmeeseen ja ihmeen helposti tämä suuri seurueemme mahtuikin lautan ylähyllylle yhdessä muiden pyörien kanssa. Ludvigin parkkeeraaminen lauttaan oli jopa helpompaa kuin muiden pyörien tukevan seisontatelineen ansioista.


Tarkoituksenamme oli ajaa ensimmäisenä päivän Brändön läpi Torsholman lauttarantaan, mistä olisimme jatkaneet lautalla yöpymispaikkaamme Kumlingeen. Toisin kävi. Kolme kilometriä poljettuamme yhden aikuisen etukiekko meni pahasti mutkalle, ja matka tyssäsi siihen. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran Ludvigin sähköavustuksesta oli iloa. Olimme taittaneet taivalta kahdessa ryhmässä, joiden välimatka oli noin kaksi kilometriä. Nyt lainapyörä toimi apuvälineenä kahden porukan välillä: lapsia ja tavaroita kiikutettiin paikasta toiseen. Vaikka tunnelma oli epätodellinen yllättävän käänteen edessä, siitäkin selvittiin! Majapaikan vaihdos, suunnitelman muutos. Ilta oli kaunis ja mökit Brändössä tutut edelliseltä vuodelta. Ilta kului pyörää huoltaessa, mutta ehtivät lapset mereen uimaankin ja pitkiin leikkeihin saaristoluonnossa.
Pyörän rikkoutumisen vuoksi pääsimme lopulta pääsaarelle tiistai-iltana. Matkaa oli takana jo 15 kilometriä sille päivälle ja edessä vielä 31. Sitä iltaa nimitimme myöhemmin nimellä Harakiri. Väsyneimmät pienet polkijat pääsivät onneksi vuorotellen Ludvigin syliin peiton alle lepäämään. Siitä oli mukava kurkistella omenapuutarhoja ja merenlahtia. Polkija pystyi vaivatta rupattelemaan kyytiläisille, olihan polkeminen vaivatonta sähköavustuksen vuoksi. Matka Hummelvikistä Godbyhyn yllätti vaihtelevilla pinnanmuodoillaan. Ryhmän muille aikuisille matkanteko oli raskasta ylämäissä. Ludvigissa vauhti pysyi tasaisena kun ylämäkeen voi laittaa enemmän moottoriavustusta päälle. Näin kulku oli miellyttävää ja turvallisen tuntuista myös ylämäissä. Kerrassaan mainio vehje! Illalla yhdentoista aikaan pääsimme onnellisesti perille majapaikkaan Godbyhyn. Akkua lastipyörä oli kuluttanut päivän taipaleella vain kaksi pykälää viidestä.

Seuraavana päivänä teimme kevennetyllä lastilla päiväreissun Kastelholmin linnaan ja sen ympäristöön. Huomasin, että Ludvigilla on helppo ajaa hitaasti paarustavan lapsen vauhtia pitkässä ylämäessä mutta vaivatonta ja nopeaa myös ottaa kiinni edellä hurjastelevat vauhtivarpaat. Torstai-aamuna ajelimme Maarianhaminaan, josta siirryimme Viking Graceen. Laivaankin ajelin sähköavustuksella ramppia myöten ylös, ja laivassa oli hyvin tilaa pyörän parkkeeraamiseen. Saavuimme Turkuun, jonne kaksi tuttavaamme oli vienyt automme odottamaan. Ajelimme lämpimässä kesäillassa Turun ydinkeskustassa tuoksujen ja äänien seassa. Lastipyörä Ludvig oli nähnyt paljon, kokenut paljon ja antanut paljon."

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Esittelyssä sähköisiä erikoisuuksia

Lasti- ja sähköpyörien lisäksi liikenteessä on viime aikoina alkanut näkyä jos jonkinlaista sähköistä menopeliä. Tasapainoskootterit eli hoverboardit ovat olleet nuorison suosiossa jo jonkin aikaa, ja nyt liikkumisvälineiden kirjo on laajentunut esimerkiksi sähköistettyihin potkulautoihin ja kävelysähköpyöriin. Tämäntyyppiset kulkupelit ovat hauskoja uutuuksia, joita kannattaa testata, jos mahdollisuus tulee! Lainaamossa näitä vempeleitä ei valitettavasti ole, mutta sähköpyöriä senkin edestä - tänä kesänä valikoimassa on jo yhdeksän erilaista sähköavustuksella varustettua pyörää ja lisäksi tandempyörä. 


Kickbike eli kikkari saattaa olla monelle jo tuttu isopyöräinen potkulauta, joka muistuttaa enemmänkin pyörän ja potkulaudan yhdistelmää. Sen varustaminen moottorilla vie kuitenkin potkuttelun aivan uudelle tasolle. Kickbike eCruise on varustettu kaasukahvalla, josta kääntämällä jalkalihaksia ei tarvitse rasittaa välttämättä ollenkaan - tämä vempele kulkee myös ilman potkimista pelkän sähkön avulla, jopa ylämäkeen. Harvoin on liikkuminen ollut helpompaa ja hauskempaa!

Täydellä akulla pääsee valmistajan mukaan vähintään noin 25 kilometrin matkan. Jos akku kuitenkin alkaa käymään vähiin kesken matkan, ei huolta - ilman sähköavustusta pyörällä voi potkutella kevyesti eteenpäin niin kuin tavallisellakin kickbikella. Potkiminen käy takuuvarmasti hyvästä treenistä jalka- ja keskivartalolihaksille, vaikka tasaisella pyörä varsin kevyesti kulkeekin.


Kikkaroinnin makuun pääsee nopeasti, eikä homma vaadi sen suurempaa harjoittelua. Kickbikessa on vankat hyvät renkaat ja käsijarrut samaan tapaan kuin pyörässä. Erityistä huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää katukiveyksiin - matala runko saattaa osua niihin ja aiheuttaa ikäviä kolahduksia. Myös kypärää on hyvä käyttää liikenteessä.

Jos potkuttelemaan haluaa lapsen kanssa, ei lapselle välttämättä tarvitse hankkia omaa kulkupeliä. Lapsi voi seisoa jalkatuen päällä aikuisen edessä matkan ajan. Kickbike onkin hauska valinta pienille retkille tai kaupunkiajoon. Vaikka se potkulautaa isompi ja raskaampi onkin eikä siten kulje ihan kainalossa, on kikkarin parkkeeraaminen taatusti helpompaa kuin auton ja lähikauppaan sillä hurauttaa luultavasti autoa nopeammin.


Lopifit -kävelysähköpyörä on jännittävä uutuus, jollaisia ei toistaiseksi Suomen kaduilta montaa löydy. Se on juoksumaton ja pyörän yhdistävä kulkupeli, jonka avulla voi käydä kävelylenkillä pyöräilyvauhtia.

Ensimmäisellä kerralla kävelysähköpyörä tuntui kokemattomasta hurjalta - pyörä kiihtyy nopeasti ja liikkuu vauhdilla. Sähköavustuksen tehoa pystyy kuitenkin säätämään haluamalleen tasolle. Vauhtiin pääsemisen ja oikeanlaisen askelluksen oppimisen jälkeen kävelypyöräily on helppoa ja hauskaa! Matkanteko sujuu mukavasti ja maisemat vaihtuvat vilkkaammin kuin kävellessä. Tässäkin menopelissä on käsijarrut. Niistä pienesti painamalla saa sähköavustuksen lopettamaan saman tien toimintansa, jos vauhti meinaa kiihtyä turhan kovaksi.


Kävelypyöräily sopii jokaiselle, mutta erityisen houkutteleva vaihtoehto se lienee silloin, jos esimerkiksi selkä- tai polvivaivat tekevät pyöräilemisestä epämiellyttävää. Kävelypyöräillessä asento on ryhdikäs eivätkä polvet rasitu samalla tavalla.

Kävelysähköpyörässä on samanlainen akku kuin muissakin sähköpyörissä. Ilman akkua Lopifitillä eteneminen voi osoittautua melko raskaaksi, joten akun latauksesta kannattaa huolehtia ja miettiä retket akun keston mukaan.

Kannattaa myös huomioida, että muut tiellä liikkujat eivät välttämättä ole tottuneet näihin uusiin sähköisiin laitteisiin, jotka kulkevat huomattavasti kävelyvauhtia nopeammin. Liikenteessä pitää muistaa olla tarkkana ja ennakoida. 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Lastipyörälainaamon sporttinen uutuus: Tuplis!

Lastipyörälainaamoon on tänä keväänä saapunut jännittävä uutuus – tandempyörä! Cannondale-merkkinen laatupyörä on mainio ajettava: se on kevyt, mutta kestävä, ja ketterä liikkeissään. Tandem sopii monipuoliseen menoon 30 vaihteensa ansiosta ja hyvä ajoasento takaa ajomukavuuden pidemmälläkin matkalla. 



Sähköavustusta tandemissa ei ole, mutta sitä ei toisaalta tarvitsekaan – liikkuuhan pyörä kahden polkijan lihasvoimin. Tarvittaessa tandemilla ajo onnistuu kyllä yksinkin.

Tandemilla polkeminen voi vaatia hieman opettelua, sillä se luonnollisesti poikkeaa yksinajettavasta pyörästä. Kommunikointi on kaiken A ja O! Pyöräilijöiden kannattaa sopia, kummalla jalalla lähdetään liikkeelle ja laskeudutaan satulasta ja milloin tämä tapahtuu. Samoin varsinkin jyrkemmissä käännöksissä kommunikointi on tarpeen, jotta polkijat osaavat kallistaa kaarteen suuntaan yhtä aikaa. Perusperiaatteet kuitenkin oppii nopeasti, joten tandemin selkään hyppäämistä ei tarvitse yhtään pelätä! Ketjunsuojia pyörässä ei ainakaan vielä ole, joten leveälahkeisimmat housut kannattaa jättää ajelemaan lähtiessä kotiin. 



Nimeä tandemille etsittiin nimikilpailuin avulla Pyöräilyviikon aikana. Hyviä ehdotuksia tuli paljon ja valinta oli vaikea, mutta lopulta pyörä päädyttiin JAPA:n hallituksen äänestyksellä nimeämään Tuplikseksi. Tuplis kuvastaakin loistavasti hauskaa tandempyörää. Kiitos nimen ehdottajalle!

Tuplis on jo lainattavissa, joten kannattaa kurkistaa varauskalenterista vapaat ajat ja sopivan löydyttyä tehdä varaus Mataran aulapalveluun soittamalla. Toistaiseksi vapaita aikoja on vielä paljon, joten rohkeasti vain testaamaan tätä sporttista uutuutta! 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Talvikuulumisia!

Lainaamo on suurilta osin siirtynyt talviunille. Lastipyörät lepäilevät talven yli, mutta Lainaamo-perheen uusin tulokas jälkisähköistetty Elina Lainapyörä sekä Liisi Lainapyörä ovat talven ajan käytettävissä. Liisiin saa kiinni myös Lasse Lainakärryn. Molemmissa pyörissä on alla talvitassut joilla saa paremman pidon vauhdin hurmaan. Pyöriä voi lainata aiempaa pidemmäksi ajaksi, jopa viikoksi. Lainaukset hoituu edelleen lastipyörälainaamon kautta.

Vauhtimimmi Elina valmiina lähtöön!

tiistai 23. elokuuta 2016

Kesäretkellä lastipyörillä

Jyväskyläläiset Outi ja Tuula Ikonen päättivät heinäkuunsa käymällä pidemmällä kesäreissulla - menopeleinään Lastipyörälainaamon pyörät! Kulkupeleiksi valikoituivat Lempi-taakkapyörä ja uusi Ludvig-laatikkopyörä. Kolmen päivän pyöräretki olikin erinomainen tulikaste Ludvigille, joka oli reissulla ensimmäistä kertaa lainauskäytössä.

Ikoset eivät olleet suunnitelleet reittiä juurikaan etukäteen, vaikka pyöräretki olikin ollut ajatuksissa jo pidemmän aikaa. Kustannussyistä alkuperäinen ajatus pyöräilystä Virossa vaihtui Keski-Suomen hienoihin maisemiin. Retki alkoi Jyväskylästä Mataralta, jossa Ikoset pakkasivat kevyet matkatavaransa Ludvigin laatikkoon ja Lempin satulalaukkuihin ja ottivat sitten suunnaksi Petäjäveden.

Sää suosi retkeilijöitä. Kuvat: Outi Ikonen.

"Kriteereinä oli, että siellä on ainakin nättiä ajella eikä matkalla ole moottorietä, jotta voi ajaa pyörällä", Outi kertoo. Matkalle ei pidetty mitään kiirettä: reissaajat pysähtyivät katsastamaan Petäjäveden kirkon ja pitämään jäätelötauon Kuohun kaupalla. "Matkan tarkoitus ei ollut himopyöräillä, vaan nauttia lomasta ilman aikataulua!"

Ensimmäisen yön Ikoset viettivät Petäjäveden jälkeen sijaitsevalla Taipaleen tilalla, joka oli idyllinen paikka rantasaunoineen ja maalaismaisemineen. Päivän aikana ajoa kertyi noin 44 kilometriä, joka oli Outin mielestä sopiva ensimmäinen päivämatka uusilla pyörillä.

"Mukavaa maastoa oli, eikä isoa liikennettä ollut niin paljoa että olisi pelottanut ajella tienpiennarta uudella pyörällä", Outi kertoo. Sähköavusteisella lastipyörällä ajaminen vaati alkuun hieman opettelua, mutta siihen tottui nopeasti ja suorat, hiljaiset tiet sopivat mainiosti harjoitteluun.


Petäjäveden takaa Piesalan kylästä reissu jatkui Jämsään, Jämsänkoskelle ja sieltä Juokslahteen, jossa Ikoset olivat yötä sukulaisissa. Matkaa kertyi toisena ajopäivänä 74 kilometriä. "Reitti oli todella kaunis ja sähköistä oli enemmän kuin apua uuvuttavissa ylämäissä. Viilentävät alamäet ja järvimaisemat onneksi helpottivat niin sielua kun ruumistakin", Outi sanoo.

Sähköavustus helpotti ja vauhditti matkantekoa mukavasti, vaikka noin pitkällä matkalla akkua pitikin vähän säästellä kytkemällä avustus pois päältä alamäissä ja tasaisella. Tällä metodilla päivämatka sujui hyvin ja akkua riitti aina loppurutistukseen saakka. Upouudella Ludvigilla olisi vielä päässyt toisenkin mokoman! "Vauhtiin päästyään pyörä kulki kuin unelma ja itsestään", Outi sanoo kulkupelistään Ludvigista.

Kolmantena päivänä matka jatkui Juokslahdesta Korpilahden kautta Muurameen ja sieltä Jyväskylään. Aivan kommelluksitta eivät Outi ja Tuula tästä reissusta selvinneet, sillä viimeisen päivän reitillä Ikoset kohtasivat ongelmia. Korpilahteen johtavalla isolla tiellä ohiajavat rekat aiheuttivat pelottavia tilanteita, kun tienpiennar oli kapea eikä rekoilla ollut tilaa väistää pyöräilijöitä vastaantulevan liikenteen vuoksi.

Korpilahdella kaksikko pysähtyi kesäjuomille ja etsimään hieman hiljaisempaa tietä Korpilahdesta Muurameen. Karttapalvelusta löytyi hiekkatieksi oletettu tie, joka kuitenkin osoittautui upottavaksi hevosten treenireitiksi. Upottavassa hiekassa ei ilman sähköä päässyt eteenpäin, ja lopulta Outi ja Tuula joutuivat taluttamaan pyöriä. Kolmen kilometrin juoksuhiekkapätkän jälkeen tie loppui ja matka pääsi onneksi jatkumaan sujuvammissa merkeissä, kun vanha tie Muurameen jatkui tasaisena.


Viimeisen päivän reitti oli 54 kilometrin mittainen, joten yhteensä matkaa kertyi yli 170 kilometriä. Näin pitkää retkeä tuskin kukaan on vielä tänä kesänä lainaamon pyörillä tehnyt. Hatunnoston arvoinen suoritus! "Kaikista kaunein ja ikimuistoisin pätkä oli Taipaleen tilalta Jämsänkoskelle. Pitkiä alamäkiä, veistöjä, kuusikkoa, lehtimetsää, pitkiä suoria ja pieniä kyläpahasia matka täynnä!" Outi kertoo reitistä.

Isommilla teillä pyöräillessä taustapeili olisi Outin mielestä tarpeen. Etenkin pitkän laatikkopyörän kurssi on haastava pitää suorassa, jos samalla joutuu kurkistelemaan taaksepäin autojen varalta esimerkiksi risteysalueilla. Seuraavalle reissulle - joka on kuulemma varmasti tulossa - Ikosilla on hankintalistalla juomapulloteline, pehmuste satulaan sekä pyöräilyshortsit, jotka taatusti tekisivät matkanteosta vieläkin mukavampaa.


Outi sanoo ehdottomasti suosittelevansa pyöräretkeilyä Keski-Suomessa muillekin. Pyörien kanssa ei ollut ongelmia, joskaan Lempistä ei aivan heti löytynyt kaikkia vaihteita. Lastipyörät herättivät myös huomiota. Erään kyläkaupan pihassa iäkkäämmät miehet katsoivat, kun samaan aikaan pyörien kanssa paikalle kurvasi maasturi. Toinen miehistä tokkäsi toista ja sanoi: "Kato! Onpa hieno!" Toinen ihmetteli: "Ai mikä? Tuo autoko?" Siihen ensimmäinen vastasi: "No ei, kun nuo pyörät!"

Matkalla on paljon nähtävää ja koettavaa, ravintoloita sekä mahdollisuuksia yöpymiseen bed&breakfast -paikoissa. "Aina ei tarvitse yöpyä hotellissa vaan voi kokeilla jotain hiukan erilaista ja ehkä halvempaakin vaihtoehtoa", Outi kertookin.

Reissu osoitti, että kotiseudullakin voi olla paljon nähtävää, kun lähtee hieman kaupungista kauemmas. Samoin kävi selväksi, että lastipyörä sopii leppoisan retken menopeliksi mainiosti!