Pyöräretkellä Keski-Suomessa

Viime kesänä jyväskyläläiset Outi ja Tuula Ikonen kävivät pyöräretkellä Lempin ja Ludvigin kanssa reittinään Jyväskylä-Petäjävesi-Jämsä-Korpilahti-Jyväskylä. Tänä vuonna hyväksi havaittu Ludvig pääsi jälleen mukaan, mutta Lempi vaihtui astetta uudempaan ja kevyempään Liisiin, kun Ikoset lähtivät polkemaan tällä kertaa kohti pohjoista Keski-Suomea.

"Matkan suunnittelu alkoi jo (kerrankin) hyvissä ajoin. Mietittiin missä ollaan yötä, kenen luona, mitä matkaan. Viime vuoden reissu mielessä sitä pakkaili sunnuntaina kamppeita kasaan. Muutosta tuli edelliseen: uikkari jäi pois surkean sääennusteen vuoksi, sadevaatteet pakattiin kassiin sekä matkaan lähti ensiapulaukku täynnä erilaisia laastareita hiertymien varalle. 

Maanantaina lähettiin liikkeelle. Aurinko paistoi ja oli mukava ilma. Päätettiin lähteä Uuraisille Tikkakosken kautta, vanhaa tietä ajellen. Eka pysähdys tehtiin kuitenkin jo Palokassa kun piti saada kori täyteen eväitä, ettei vain kuole nälkään matkalla", Outi kertoo.

Tikkakoskelle oli hyvä ja helppo ajella, ja sieltä kaksikko lähti kohti Uuraisia ja ensimmäistä yöpymispaikkaa. Karttana he päättivät käyttää Google Mapsia, jonka avulla he valitsivat lyhyimmän reitin. Isolta tieltä kääntyi kartan mukaan hiekkatielle pyörälle sopiva reitti, mutta se osoittautuikin vähän myöhemmin upottavan pehmeäksi.

"Päädyimme jälleen, niin kuin viime vuonnakin, ensin luontopolulle ja sitten yksityistielle, jossa oli ravihevosen treenaushiekkaa tie täynnänsä! Epätoivo ja väsymys puski pintaan ja muuta ei voinut tehdä kun päättää jatkaa eteenpäin, vaikka pyörä ei kulkenut ja joka askel tuntui vievän meitä vain kauemmaksi määränpäätä. Luontopolun ja hevostilojen jälkeen lähettiin kiipeämään hiekkaisaa tietä ylöspäin ja päästiin huiman korkealle ja näkymät olivat kyllä jylhät. 

Alkuillasta kuitenkin lähestyimme määränpäätämme, Uuraisia. Tuttujen luona vietettiin ihana ilta saunoen ja matkan varrella Google Mapsia ihmetellen. Nyt sille jo osaa nauraa, mutta kyllä hymy oli kaukana kun tajusi taas joutuneensa keskelle hevostietä pyörän kanssa, joka painaa kuin synti!" Outi kertoo matkan haasteista.

Tiistaina Ikoset lähtivät kohti Laukaata, josta tarkoitus oli jatkaa Lievestuoreelle yöpymään. Yöpaikka peruuntui matkan varrella, mutta retkeilijät päättivät jatkaa matkaa Hirvaskankaalla juotujen päiväkahvien jälkeen Laukaaseen ja pohtia siellä jatkosuunnitelmia. Täällä Ikoset huomasivat myös sen, kuinka pohjoisessa Keski-Suomessa rekkakuskit ovat tottuneita isojen tien vartta pyöräileviin, ja Outi kehuikin sitä, kuinka hyvin pyörille annettiin tilaa ja niiden kohdalla hiljennettiin.

"Sää oli mukava pyöräilyyn. Tottai kai olisi kiva jos aurinko paistaisi, mutta nyt ei tullut niin tukalan kuuma. Oli hyvä sää polkea, eikä väsyttänyt niin hurjasti kun vastaan kävi vilvoittava tuuli.

Matkalla pysähdyttiin Kuusankoskella ihastelemassa maisemia ja venyttelemässä. Laukaassa päädyttiin yöpymään hotelliin, sillä mökkimajoitukset olivat joko varattuja tai budjettiin liian kalliita. Paikalliset kuitenkin suosittelivat Hotelli Vuolaketta, johon sitten pitkän pohdinnan jälkeen pääädyimme ja nyt täytyy kyllä antaa iso peukku hotellille!

Hotelli Vuolaketta pitää vanhempi pariskunta joka otti avosylin vastaan pidemmän matkan pyöräilijät. Tarjottiin pyörille omaa autotallia säilytykseen, sai paistella makkaraa ulkona grillissä, oli mahdollisuus käyttää oman ruuan valmistukseen keittiötä ja huoneetkin olivat todella siistit! Pieni ja viihtyisä hotelli ihan järven rannalla", Outi kertaa tiistain tunnelmia. 

Illalla he selvittivät seuraavan päivän reittimahdollisuuksia. Jyväskylään suoraan vanhaa tietä oli polkien tunnin tai puolentoista pyrähdys ja Ikoset toivoivat, ettei matka olisi vielä pääättynyt. Laukaasta kuitenkin heikosti lähti järkevän mittaisia matkoja: reittejä olisi ollut, mutta välissä olisi pitänyt päästä yöpymään eikä paikkoja enää oikein ollut.

Maittavan aamupalan jälkeen keskiviikkona Ikoset hyppäsivät pyörien selkään ja lähtivät sadetta uhmaten polkemaan kotia kohti kiirettä pitämättä. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja välillä reitiltä pystyi harhailemaan sivuteille. Laukaan ja Vaajakosken välissä löytyi sattumalta ihana levähdyspaikka nimeltä Järvilinna. Taiteilijoita, näyttelytila niin ulkona kuin sisälläkin sekä suloinen pieni kahvila - kaikki tämä ilman päääsymaksua! Ikoset suosittelevat Järvilinnaa ihan vaikka päivälenkkinä Jyväskylästä. Vaajakoskelle menevä tie oli juuri asfaltoitu ja kuin unelma polkea, ei kuulemma möykyn myökkyä tiessä.

"Itsellä oli sama pyörä, Ludvig, kuin viime vuonnakin. Uutena juttuna pyörään asennettu peili, jonka avulla näkee taakseen, oli todella hyvä! Käyttöä tuli isommilla teillä kun polki viimeisenä: pystyi varoittaamaan ajoissa autoista tai isoimmista rekoista, niin ei tullut ihan yllärinä edessä pyöräilijälle. Nopeasti siihen lastipyörän ohjaamiseenkin taas tottui, vaikka ei vuoteen ollut sellaista käyttänyt. Se on kyllä mukava pyörä ajella", Outi kehuu Urban Arrow -merkkistä Ludvigia. 

Tuula kertoo omasta menopelistään Liisistä näin: "Pyörä soveltui paremmin pitkille matkoille kuin Lempi. Tässä pyörässä kylläkin toinen käsi väsyi, piti ajaessa pyörittää olkapäätä noin puolen tunnin ajon jälkeen. Mutta saattaapi olla että ohjaustangon asentoa vaihtamalla se olisi toisin. Ja pyörä oli keveä ajaa. Kaikin puolin suosittelen!"

Vinkkinä muille pyöräreissua suunnitteleville Outi antaa sen, että Googel Mapsiin ei kannata luottaa. Se vie ihmisen kyllä perille, mutta teitten kunnosta tai laadusta sillä ei oikein ole käsitystä. 

"Ensi vuonna matkalle lähtiessä varmistamme viimeiseen saakka yöpaikat, jottei joudu tulemaan kotia enneaikaisesti!" Outi sanoo lopuksi. Uusi reissu lienee siis jo suunnitteilla!